Kun algoritmi alkaa säädellä sananvapautta – mitä LinkedIn ei kerro sinulle?

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut siitä, miten LinkedInin algoritmit muovaavat keskusteluja ja vaikuttavat siihen, mitä näemme – ja mitä emme näe. Viime aikoina olen tarkoituksella tarkkaillut fiidiäni ja omaa toimintaani: mitä enemmän osallistun, sitä enemmän huomaan outoja ilmiöitä. Pahin niistä: kommentoinnin tahallinen hidastuminen.

Poliittinen testi LinkedInissä

Viikonloppuna päätin tehdä pienen kokeen. Linkitin erääseen poliittisesti sävyttyneeseen postaukseen tekemäni kappaleen YouTubesta – otsikolla “Demarit on vähän kuin kondomi” (lainaus Mikael Jungerilta, ei omani). Tämä avaus sai aikaan odotetun keskustelun, jossa poliittiset taustat tulivat esiin väkevällä tavalla.

Yksi kipupisteistä oli Riikka Purran yli 22 vuotta vanha kirjoitus Scripta-blogissa. Toistin kommentissani, että oikeusvaltiossa syyttömyysolettama kuuluu kaikille – ihminen on syytön, kunnes oikeus toisin toteaa. Tämä ajatus sai osan keskustelijoista näkemään punaista. Vasemmistosta nousi vahva viesti: tietyissä aiheissa – kuten rasismissa – leimaksi riittää vanhat anonyymit kirjoitukset, vaikka rikosoikeudellista näyttöä ei olisi.

Sitten tapahtui jotain oudon tuttua

Kirjoitin aktiivisesti, useita kommentteja lyhyessä ajassa. Ei bottimaista, mutta ehkä normaalia vilkkaampaa. Ja sitten – yhtäkkiä – näppäimistö alkoi hidastua. Kirjaimia jäi pois, kursori tökki, ja kommenttien kirjoittaminen oli yhtä tuskaa.

Tajusin nopeasti: kyse ei ollut yhteysongelmasta tai selaimen bugista. Kyseessä oli selvästi algoritminen hidastusmekanismi – LinkedInin tapa viestittää: “Olet liian aktiivinen, nyt rauhoitut.” Mutta viestiä ei koskaan tule. Ei popupia, ei kehotusta, ei “Hei, nyt voisi pitää tauon.” Vain hiljainen jarru.

Miksi algoritmi ei kerro, mitä se tekee?

Tämä herätti kysymyksen, jota haluan nyt nostaa esiin: miksi järjestelmä ei voi rehellisesti sanoa, että se epäilee liiallista aktiivisuutta tai mahdollisesti bottimaista käytöstä?

Vastaus on valitettavan tuttu teknologia-alalla: jos käyttäjä tietää rajan, hän voi kiertää sen. Joten raja siirretään hiljaisuuden taakse.

Tämä luo tilanteen, jossa aktiivinen mutta asiallinen käyttäjä saa saman kohtelun kuin botti. Lopputuloksena syntyy turhautumista ja epäluottamusta – ihan syystä.

LinkedIn, meillä on pieni (läpinäkyvyys)ongelma

Me puhumme täällä verkostoista, asiantuntijuudesta ja keskustelusta. Mutta kun keskustelu käy kuumaksi ja näppäimistö hyytyy algoritmisen epäluulon vuoksi, on aiheellista kysyä:

• Miten sananvapaus toteutuu alustalla, joka rajoittaa osallistumista – hiljaa ja ilman selitystä?

• Miten voimme rakentaa luottamusta järjestelmiin, jos ne eivät kerro, milloin ja miksi ne puuttuvat käyttäytymiseemme?

• Miten varmistamme, ettei aktiivinen osallistuminen tulkita automaattisesti väärinkäytökseksi?

Ehkä on aika puhua tästä

Alustat kuten LinkedIn voisivat ottaa mallia paremmasta tavasta: pieni ilmoitus, että käyttäjän toiminta on hyvin aktiivista ja että järjestelmä voi hidastaa sitä hetkellisesti.

Tai edes ystävällinen kehotus taukoon. Nykytilanne, jossa käyttäjä jää arvailemaan ja tuskailemaan – ei palvele ketään.